Millaisia ovat tulevaisuuden tapahtumat?

Kun koronarajoitukset alkoivat, ensimmäisenä suljettiin tapahtuma-ala markkinoineen ja erilaisine konsertteineen. Sen jälkeen suljettiin ravintolat. Kun rajoituksia lähdettiin kesäkuussa asteittain purkamaan, ihmiset palasivat osittain kaupunkikulttuurin äärelle. Osa arkaillen, toiset rohkeammin. Mutta kulttuuri osoitti tarpeellisuutensa: se oli kaivattu. Nyt, kun olemme saaneet nauttia kesästä,terasseista ja tapahtumista, alan toimijat pelkäävät, että pandemia-aallon jälleen lyödessä, nämä alat eivät enää nouse jaloilleen.

Tapahtumateollisuus ry:n arvion mukaan tapahtuma-alalla on tuhansia yrityksiä ja yli kahden miljardin euron liikevaihto. Nämä yritykset saavat leipänsä ravintoloiden, eri tapahtumajärjestäjien, yritysten ja kaupunkien
järjestämistä tapahtumista. Kouvolan ydinkeskustankin liikevaihdosta iso osa tulee tapahtumista, jotka tuovat keskustaan säpinää ja jäsenillemme mahdollisuuksia asiakaskontakteihin.

Mutta mitä sitten, kun tapahtumia ei saada järjestää? Mitä voimme tehdä?

Kulttuuritoimitus.fi-sivustolla tulevaisuudentutkija Ilkka Halava pohti, mitä jos poikkeusolot kestäisivät
vuosia. Hänkin on huomannut, että kun ihmiset ovat eristäytyneitä, paikallisten toimijoiden rooli korostuu. Ihmiset alkavat ymmärtää, että olemme menneet merta edemmäs kalaan. Kotikaupungissa onkin mielenkiintoisia ravintoloita, matkakohteita, kauppoja ja putiikkeja. Myös kotona saa hyvä palvelua ja ympäröivä tyritykset arvostavat asiakkaitaan.

Halava ennakoi, että kilpailu ihmisten ajankäytöstä kiihtyy. Siinä iso jakolinja on suuret kansainväliset yritykset ja kotimainen tuotanto.”Kilpailu on kansainvälistä ja ylittää maiden väliset rajat. Vastakkain ovat monikansallinen viihdevetoisuus ja kansallinen kulttuuri. Tässä tilanteessa kotimaisten kulttuuritoimijoiden pitäisi liittoutua hyvin, jotta he pärjäisivät kilpailussa. Hyvä esimerkki toimivasta tuotteesta Suomessa on museokortti”, Halava muistuttaa. (Museokortin historian kuukausiennätys rikottiin heinäkuussa. Museokortilla maksettiin tuolloin lähes 300 000 museovierailua, ja museokorttien myynti kasvoi.)

Elokuussa tartuntakäyrät ovat kääntyneet taas nousuun. Nyt joudumme odottamaan, pärjätäänkö käsihygienialla, turvaväleillä ja maskeilla vai palataanko rajoituksiin. Teatteriin tai konserttiin lähtiessä tulee miettineeksi: entä jos yleisön joukossa on tartuttaja. Muistamme, miten Helsingin Musiikkitalon naistenpäivän konsertista noin sata ihmistä nappasi mukaansa koronaviruksen maaliskuussa.

Eli nyt on aika kääntää katse lähelle, niihin lähellä oleviin asiakkaisiin, heidän ympärillään olevaan kulttuuriin ja sen esille tuomiseen. Halavan mukaan meidän täytyy nyt oppia löytämään arvokkaita asioita ja merkityksellistä kulttuuria läheltä. Winston Churchillilta kysyttiin toisen maailmansodan aikana, pitäisikö luopua kulttuurista ja laittaa rahat sotateollisuuteen. Churchill esitti vastakysymyksen: jos luopuisimme kulttuuri-instituutioista, miksi ylipäätään sotisimme.

Me siirrymme transaktioyhteiskunnasta vuorovaikutusyhteiskuntaan. Enää yritys ei valitse tuotteitaan ja tuo niitä myyntipöydälle, vaan asiakas valitsee ne ja suosittelee niitä yritykselle, joka ottaa ne sitten myyntiin. Elämyksellisyys ja ostamisen helppous ovat tärkeämpiä kuin itse tuote. Vuorovaikutusyhteiskunnassa yrityksen ja yleisön suhde siis syvenee.

Ja tämä muutos tarkoittaa meitä kaikkia. Meidän kaikkien, yritysten, yhdistysten ja muiden toimijoiden, on nähtävä roolimme tärkeänä, jotta alueellinen kaupunkikulttuuri säilyy, vaikka sen rakenne muuttuu. Näin vieraus ja etäisyys vaihtuvat tutuksi ja tunnetuksi.

Kati Klaavuniemi
toiminnanjohtaja